sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kajakki kuin hansikas


Vanha, mutta saumansa koossa pitänyt hansikas on mukava. Se on kuin osa kättä, ei haittaa eikä hierrä.

Lasikuitukajakki ei veny eikä muotoudu. Se on mikä on. Meloja muotoutuu kajakkiin, kun istuma-asentoa, polkimia ja reisitukia virittelee melontakilometrien myötä.

Tahe Revalin kantta on moitittu korkeaksi ja moni vierastaa sen kapeaa istuinta ja pienehköä M-kokoista aukkoa. Kajakkihan on vain 54 senttiä leveä ja aukkoon pääsee vain takakannen kautta. Minulle Reval sopii tuhansien melontakilometrien jälkeen kuin vanha hansikas.

Istuin on juuri sen levyinen, ettei se paina eikä hölsky. Selkätuen olen vaihtanut matalaan ja pehmeäreunaiseen, kankaalla verhoiltuun solumuoviin. Alkuperäinen tuki painoi joskus alaselän laitaläskiä tai jäi alareunastaan istuimen yläosan ja selän väliin. Joskus se kiertyi aukkoon pujottautuessa vakaatasossa väärinpäin, ja sen oikaisu kesken melonnan oli hankalaa.
Olen vaihtanut selkätuen kapeaan ja pehmeään solumuovikaistaan. Sillon tällöin kannattaa kokeilla melontaa kokonaan ilman selkänojaa. Alaselkä saa hyvää liikettä ja melonta-asento paranee automaattisesti.

Alkuperäisen istuimen pohjalla oli vajaan sentin paksuinen solumuovipehmuste. Istuimen etureuna nousi aavistuksen liian korkealle ja puudutti pitkässä istumisessa takareidet. Leikkasin pehmusteen alle viistoreunaisen sentin vahvuisen, kapean korokepalan. Toimii. Korkeammalla istuminen tehostaa melonta-asentoakin.

Kajakin sivukansi laskeutuu reisien kohdalla hyvässä kulmassa, mutta hiukan liian korkealla. Sentin paksuiset solumuovikaistat kannen alla parantavat tuntumaa ja tuntuvat kylmällä lämpimiltä. Kajakin kallistelu on helppoa ja luontevaa polvea aavistuksen nostamalla.
Jalkaterät asettuvat lähelle kohtaa, missä kyljen viistous päättyy. Kyljen viistäminen mahdollistaa melan vetämisen  hyvässä asennossa ihan kyljen läheltä. Mela sujahtaa melkein pystyasennossa veteen suunnilleen jalkaterien kohdalta.

Melonta-asennon viimeistelee polkimien etäisyys ja sijainti. Sopiva polkimen etäisyys on sellainen, että jalan saa tarvittaessa suoraksi, mutta polkimen ja reisituen avulla saa myös kunnon tuen. Tukea tarvitaan kajakin kallistelussa, tuennoissa ja eskimossa. Parhaimmillaan kajakki kytkeytyy osaksi melojaa saumatta.

Polkimiin liittyy myös jalkaterän asento. Matalakantisissa kajakeissa jalat sojottavat sivuille kuin sammakolla. Jalkojen voima ei siirry tehokkaasti melan kautta veteen. Pitkällä päivämatkalla on tärkeää, että melontatyöhön saadaan mukaan jalat, selkä ja vatsa.

Revalin kansirakenne sallii jalkaterän kääntämisen pystyyn. Asento on luonteva, jalat eivät kierry nilkasta tai polvesta. Melontaliike lähtee jaloista ja kaikki voima kohdistuu eteenpäin melontaan, vaikkei polvia kilpamelontatyylisesti yhteen saakaan.  Hyvä, että kannen alla on tilaa. En ihmettele, miksi esim. Point 18 XP:n kansi on muotoiltu jalkaterien kohdalta korkeaksi.

Ilman jalkaterän asennon miettimistä olisi syksyinen satasen päivämatka todennäköisesti jäänyt melomatta. Jalan oikean asennon opettelusta johtui, että Sulkava soutujen reitin melottuani ainoa kipeytynyt paikka oli akillesjänteet. Ennen Sulkavaa jalkojen voima oli jäänyt suureksi osaksi meloessa käyttämättä.

Kaikkien kokeilemieni kajakkien jälkeen tuttu, viritelty Reval tuntuu aina niin sopivalta. Kuin vetäisi vuosia tallatun vanhan nahkaisen vaelluskenkänsä jalkaan.