torstai 28. heinäkuuta 2011

Suezin kanava

Luin pohjalaisten melojien antologiasta, että Kalajoella on Suezin kanava –niminen paikka.



Matka Keskuskarilta Suezille ei ole pitkä. Silti ukkoskuuropäivän sää ehtii vaihtua meloessani moneen kertaan. Alkumatkalla kuulen takaani voimistuvaa kohinaa. Käännyn katsomaan. Kaatosaderintama lähestyy nopeasti. Auringon säteet laskeutuvat pilvien raosta veden päälle.  Käännän kajakin kuvanoton ajaksi aurinkoa kohti.

Suezin kanava yhdistää Leton Vihaslahden Hiekkasärkkien puolen Keihäslahteen. Kanava kaivettiin 1956 helpottamaan pienveneliikennettä ja nimettiin silloisen Suezin kriisin mukaan.

Kalajoen merenrannat ovat hyvin matalia. Tuulisella avoimella rannalla aallokko voi olla vaikeaa ja vaarallista. Pohjan hiekkasärkät lisäksi liikkuvat kaiken aikaa.
Hiekkasärkät liikkuvat ja muotoutuvat jatkuvasti uudellen

Suez yhdistää Vihaslahden ja Keihäslahden Kalajoen Letolla
Sade lakkaa pian. Kajakkini juuttuu hiekkaiseen pohjaan. Rannan läheltä alkava hiekkasärkkä ulottuu kauas merelle. Peruutan ja kierrän särkän.

Suezin kanava on merkitty Keihäslahden kaislikkoiseen pohjukkaan huomaamattomin kepein. Väylä on kapea. Mela osuu pohjaan heti epämääräisen väylän ulkopuolella. Osun kuitenkin lähes suoraan kaislikon seasta alkavan kanavan suulle. Kanavan mantereen puoli liittyy Vihaslahden luonnonsuojelualueeseen.
Kanavan mantereen puoli kuuluu Vihaslahden luonnonsuojelualueeseen

Kanava on merkitty kaislikon sekaan huomaamattonin kepein

Suezin kriisi syntyi, kun Egypti Nasserin johdolla kansallisti brittien ja ranskalaisten omistaman kanavan. Tällä kertaa kriisi puhkeaa, kun melon brittihenkisen, reviiriään vartioivan lokkipariskunnan ohi. Kanavan loppupäässä lokit aloittavat aggressiiviset painostustoimet, jotka pakottavat minut lopulta kääntymään ympäri ennen Vihaslahtea ja palaamaan Keihäslahden puolelle.
Sataa reippaaati. Ukkonen ei kuitenkaan nouse päälle.

Sade alkaa uudelleen ja voimistuu nopeasti. Tuulee. Muutaman jyrähdyksen jälkeen ukkonen on lähes päällä. Melon suorinta tietä takaisin. Nousen matalan särkän kohdalla kajakista ja vedän sen särkän yli. 

Ukonilma meren avaralla rannalla on vaikuttava, mutta ei miellyttävä. Salamat rätisevät kuin veden pinnassa, ja jyrinällä on tilaa kaikua.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kallankarit - Maakalla ja Ulkokalla

Kalajoelta länteen parinkymmenen kilometrin etäisyydellä  avomerellä sijaitsee Kallankarit, parinkymmenen hehtaarin laajuinen Maakalla  ja viiden hehtaarin kokoinen Ulkokalla. Ulkokallassa sijaitsee Kalajoen sääasema. Paikan nimi on tuttu säätiedotuksista.

Lepäsen saari katoaa pian utuun takanani

Kallankarit kohosivat merestä 1400 –luvulla. Saaret ovat olleet asuttuja siitä lähtien ainakin avoveden aikana. Vilkkaimpaan aikaan 1800-luvulla saarilla asui noin 200 henkeä. Nykyisin Maakallassa on noin 50 perikuntien hallussa olevaa kalastajamökkiä ja Ulkokallassa alle kymmenen. 

Maakalla näkyy vasta tunnin melonnana jälkeen
Kareilla on edelleen 1700-luvulta peräsin oleva Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, karikokous.  Ylintä päätösvaltaa käyttää kuusihenkisen karineuvoston päällikkö, haminamestari. Omaa kansanedustajaa Kallankareilla ei sentään ole.

Taivas ja vesi ovat yhtä. Horisontti häviää
Lyhin ja suojaisin melontareitti Kallaan alkaa Rahjasta Kalajoen eteläpuolelta. Konikarvon kalasatamassa on useita veneluiskia ja sataman alueelle voi huoletta jättää auton retken ajaksi. Paluu kalasatamaan sujuu kohtalaisen helposti, vaikkei näkyvyys paras mahdollinen olisikaan. Maamerkit ovat selkeät.

Maakallan kirkko näkyy hyvällä säällä mantereelle asti
Lähden Konikarvosta karikkoista saarten eteläsivua pitkin uloimman, Lepäsen saaren kärkeä kohti. Matkaa on muutama kilometri, ja saaren kärki juuri ja juuri erottuu aamun udussa. Vesi on kirkasta. Pohjan suuret kivet näyttävät paikoin olevan todella lähellä pintaa. On melottava varovasti. Lokit ja vesilinnut pitävät ääntä, joka tuo mieleen turkkilaisen alakoululaisten välitunnin. Yksittäisiä ääniä ei nousevasta ja laskevasta kirkunasta erota.

Luoteispuolen luonnonsatama on suojainen

Lepäsen kärjessä otan Retkikartta.fi:stä katsomani suunnan 315 astetta. Edessä ja ympärillä näkyy vain vettä ja taivasta, joka peilautuu veden pinnasta. Horisontti katoaa utuun. Tyyntä. Sääennusteen mukaan pohjoinen tuuli nousee tänään 2-6 metriin. Vastaan tulee kalastusalus, jonka peräaalto ulottuu tyynessä pinnassa kauas. Aalto on terävä. Täällä on monin paikoin hyvin matalaa.

Minulla ei ole karttaa. On vain suunta 315 ja arvio etäisyydestä. Melon kohti ei mitään. Pian Lepänen katoaa usvaan takanani. Olen yksin. Horisonttia ei ole; on vain kajakin oranssi keulakansi, kompassin lukema ja melan ääni.
Rantavajat huokuvat kalatuksen ja hylkeenpyynnin historiaa

Vajaan tunnin kuluttua Lepäsen kärjen jälkeen erotan suoraan edessä tummemman kohdan horisontin korkeudella. Väliin se häviää, mutta sitten erotan Maakallan matalan siluetin, jossa kirkko ja valotorni kohoavat muuta saarta korkeammalle.

Maakallasta tulosuuntaani ulottuu muutaman sadan metrin mittainen kallion, kivien ja karien muodostama särkkä, Maasääri. Maasäären lounaispuolelle on viritelty nuottia, joiden valkoiset kohot muodostavat pitkiä kaarevia rivejä. Kierrän Maasäären koillispuolelta suuria pinnan alla näkyviä kiviä väistellen. Uteliaat, tylppänokkaiset ruokit lentävät kohti ja väistävät vasta muutaman metrin etäisyydellä.
Puiset jalkakäytävät Maakallan kalasataman puolella

Käännyn Maasäären ja pääsaaren välistä etelään ja kierrän Maakallan luoteispuolen luonnonsatamaan. Satama on pitkän, kapean lahden pohjukassa. Satamassa on rivi harmaantuneita makasiineja, hylkeenkäsittelypöytä ja suuri pata traanin keittämistä varten. Melonta Rahjasta Maakallaan on vienyt tyynessä säässä kaksi tuntia.
Maakallan maasto on kivikkoista ja karua

Kalavajojen vaiheilla ja mökkien pihapiireissä liikuskelee joitakin mökkiläisiä. Saan kutsun kahville ja myöhemmin syömään savustettua siikaa. Himankalainen mökkiläinen kertoo olevansa saarella kuudetta kertaa tänä kesänä. Aallokko oli viikonlopun tuulessa ollut kaksi-kolmemetristä ja venematka Himangalta kestänyt kolme tuntia.
Kirkko ja vaivaisukko

Syön. Otan valokuvia kalasataman rakennuksista ja ympäristöstä. Ovipieliin on naulattu hylkeiden käpäliä ja pyrstöeviä. Kalastus- ja hylkeenpyyntihistoria näkyy kaikkialla. Saaren rakennukset ovat ryhmittyneet kalasataman tuntumaan ja kirkon ja pääsataman välille saaren toiseen päähän.

Kävelen saaren itäpuolelle. Pienen kirkon ovi on auki ja käyn sisällä. Penkit ovat tiheässä, niiden lankut kapeat ja selkänojat pystyt. Tilaa ei ole tehty viihtymistä varten. Kallankarien ihmiset ovat eläneet kovaa ulkoilmaelämää. Jumala on ollut saarelaisten elämässä vahvasti läsnä.
Maakallan kirkossa on istumapaikkoja isommallekin joukolle

Maakallan pappilan kamari
Kirkon vieressä on vanha pappila. Pienet, peräkkäiset matalat huoneet on museoitu lukuun ottamatta etuhuoneen lavitsan patjaa ja oranssia päiväpeitettä. Oviaukkojen korkeus viittaa siihen, etteivät kallalaiset ole olleet kovin pitkäkasvuista väkeä.
Ulkokalla on noin neljän kilometrin päässä Maakallasta

Ulkokalla kaksikymmentä, pohjoiskoillinen kaksi metriä sekunnissa

Melonta Ulkokallaan kestää puolisen tuntia. Lännessä näkyvän saaren ylle kohoaa punavalkoinen radiomasto ja  sen vierellä matala majakka ja punainen majakanvartijan talo. Melon saamani ohjeen mukaan saaren ohi pohjoispuolelta ja majakan kohdalta kapeasta aukosta sisään vaatimattomaan satamalaituriin.
Ulkokallan kesäasukas korjaa mökin räystästä

Hylkeennahkoja kuivumassa mökin seinällä Ulkokallassa

Pitkäpartainen mies korjaa vajan räystästä. Nuorempi mies maalaa seinää punamaalilla, ja vaimo lukee kirjaa aurinkoisessa mökin pihapiirissä. Ainakaan kahteen viikkoon ei majakanvartijan talossa ole käynyt ketään.

Hylkeenpyytäjän talo
Puhumme hylkeenpyynnistä ja nuottaamisesta. Saarelaisten mukaan hylkeet eivät juuri haittaa nuottakalastusta. Hyljekanta on pysynyt kohtuullisena. Lähes jokainen hylje, joka nähdään, onnistutaan ampumaan keväällä jäidenlähdön aikaan. Hylje on arka eläin. Se ammutaan kahden-kolmen sadan metrin etäisyydeltä. On osuttava kerralla kaularangan tyveen, ettei hylje kellahda ulottumattomiin jään alle.
Ulkokallan "satamalaituri" on kapean aukon takana

Ulkokallan maisemaa hallitsee radio- ja säämasto, majakka ja majakanvartijan talo

En viivy Ulkokallassa pitkään. Pohjoinen tuuli viriää. Vaikka saarilla on karikokouksen määräämä leiriytymis- ja telttailukielto, lupaa parrakas isäntä yösijan ja riittävästi ruokaa useammaksikin päiväksi. Saarilla eletään sään ehdoilla.

Palaan Maakallaan mantereen puolen hiekkarannalle. Syön. Juon kahvia. Säätöevän väliin menee pieni kivi, jonka poistaminen vedessä kelluvasta kajakista on työlästä. Saaren rantavesi on selvästi mantereen vettä kylmempää.
Maakallan sataman hiekkarantaa

Melon mantereelle päin kompassisuuntaan 135 astetta. Välillä korjaan suuntaa vasemmalle tuulen sortoa vastaan. Puolen tunnin kuluttua erotan horisontissa kapean viirun ja siinä aavistuksen korkeamman kohdan. Kohta on Lepäsen saari, joka on Rahjan saarista uloimpana.

Keskellä selkää näen pitkän aikaa kivikkoisen pohjan allani. Suuret kivet ovat ylimmillään alle kahden metrin syvyydessä. Ulkokallan kalastajien mukaan hylkeet viihtyvät usein juuri tällä matalikolla.

Myöhemmin erotan vaaleat Ruukin hallit Lepasen vasemmalla puolella ja siitä vasemmalle Hiekkasärkkien pakat ja vaaleat, pitkät hotellirakennukset. Lepäsen takana näkyy puiden yläpuolella saaren taaempi linjataulu. Lähempi näkyy vasta muutaman kilometrin etäisyydeltä punakeltaisena vihreää metsää vasten.
Näkymä Maakallan majakkatornista Maasääreen ja mantereelle päin

Heikko sivumyötäinen tuuli keikuttaa puuskissa kevyesti lastattua kajakkiani. Lepäsen edustalla on matalikko, jonka aallokko voi tuulella olla todella hankalaa. Ulkokallan kalastaja kertoi reitin pahimman aallokon syntyvän usein juuri tänne, saaren kärjen tasalle. Merellä kyllä pärjää, jos Lepäsesta pääsee kunnialla ohi.

Poikkean Lepäsen kärjen matalilla kallioilla. Aurinko on lämmittänyt kalliot, ja siinä on mukava oikaista hetki selkää. Konikarvon sataman aukko on helppo löytää meren puolen rannassa olevan vanhan puulaivan läheltä.

Melonta Rahjasta Ulkokallaan ja takaisin kestää hyvässä säässä tavallisella merikajakilla noin viisi tuntia. Matkaa kertyy vajaat neljäkymmentä kilometriä valitun reitin mukaan. Taukopaikkoja ei ole, koska saaret ovat ainoat laajalla merialueella. Retken edellytyksenä on hyvä, heikkotuulinen sää sekä harjoiteltu suunnistus- ja pelastautumistaito. Etua on sellaisista istumalihaksista, että pystyy istumaan kajakissa jaloittelematta useamman tunnin kerrallaan.