maanantai 13. kesäkuuta 2011

Point 65 XP 18

Nopeus on sittenkin välineistä kiinni

Kokeilin muskeliveneen näköistä Point 65 XP 18 –merikajakkia. Point XP 18:ssa on hyvin loiva v-pohja, ja sen vesilinja on koko viisi ja puolimetrisen kajakin mittainen. Kölilinja on lähes suora. Kajakin muotoilu muistuttaa kuntokajakkia tai surf skitä. Sellaiseksi se on kuitenkin painava. Auton katolle nosto yksin vaatii voimaa tai hyvän tekniikan.

Point XP 18 on nopea kajakki. Normaali, leppoisa melontavauhtini oli lähes kaksi kilometriä tunnissa nopeampi kuin omalla, samanmittaisella Revalilla. Melonta tuntui kevyeltä. Kajakissa istutaan kai aavistuksen banaanikajakkia korkeammalla. Melonta-asennosta tulee luontojaan melko pysty. Kokeilemani mallin selkänojattomuus paransi melontaryhtiä. 212 cm mela tuntui meloessa hieman lyhyeltä.

Pointissa on evä ja peräsin. Koekappaleeni peräsin ei toiminut kunnolla. En saanut säädettyä sitä niin, että sillä olisi voinut ohjata. Ehkä peräsin oli viallinen tai sen venyvät narut jotenkin väärin asennettu. Varmatoimisella SmartTrack –peräsimellä ja polkimilla varustettuna melonta voisi olla todella nautittavaa.

Evä sen sijaan toimi hyvin. Evän säätönuppi on upotettu kylkeen niin, ettei siihen meloessa revi sormiaan. Ilman evää melonta olisi ollut vaikeaa. Loivan, pitkän v-pohjan uppouma on pieni. Pointin muhkean keulan tuulipinta on iso. Pienikin tuulenvire kääntelee kajakkia miten tahtoo, ellei evä tai peräsin ole käytössä.

Alas laskettu evä pysäyttää tuulen vaikutuksen kuin seinään. Kajakki muuttuu hyvin suuntavakaaksi. Kajakki kääntyy kallistelemalla, vaikka evä olisi alhaalla. Ilman peräsintä pystyy hyvin melomaan tuulen suhteen kaikkiin suuntiin evän ja kallistelun avulla.

Pohjan muoto muistutti kovasti ensimmäisen, kilpasoutuveneen piirustuksista mukaillun vanerikajakkini pohjaa. Kansirakenne sen sijaan on Pointissa paljon tyylikkäämpi, joskin aukon etupuolelta erikoisen korkea. Istuinaukko on L-kokoa ja sallii hyvin polvet yhdessä melonnan. Toisaalta polvilla saa aukon reunan kumipintaisista reisituista hyvän tuen.

Korkealla etukannella lienee muutakin kuin ulkonäöllistä merkitystä. Keulasta on haluttu eteen asti hyvin kantava, ettei se sukeltaisi aallon sisään. Jalkatilojen puolesta etukansi voisi olla melkein 10 senttiä matalampi. Takakansi on kohtalaisen matala. Aukon takareuna eri kuitenkaan salli ihan optimaalista takanojaa eskimoa tai ylätuentaa tehdessä. Tai sitten selkäni on vain liian jäykkä.

Point XP 18:ssa on  monta retkikajakille toivottavaa ominaisuutta. Aukko on suuri, nopeus hämmästyttävä, tavaratilat on runsaat ja pakkausluukut reilun kokoiset. Kajakkikärry mahtui takaluukkuun kokonaisena renkaita irrottamatta. Etutavaratila on niin tilava, että voisin pakata sen helposti liian painavaksi. Kompassille on valmis upotuskolo.

Point XP 18:aa on mukava meloa. Kahden yhteensä 31 kilometrin lenkin nopea vauhti yllätti, koska meloessa vauhti ei tuntunut. Viikonlopun helteet ja olemattomat tuulet eivät mahdollistaneet aallokon kokeilemista. Muutama tuulenpuhuri sentään osui kohdalle. Evä piti kajakin hyvin suunnassa ja isossa istuinaukossa pysyi roiskeilta hyvin suojassa jopa ilman aukkopeittoa. (En kyllä suosittele aukkopeiton poisjättämistä).

Vastaavan tyyppisillä merikajakeilla melotaan maailmalla pitkiä, tuhansien kilometrien merimatkoja. Voisi kuvitella, että tällaisella aallokossakin kohtuullisesti pärjää. 



sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Retkikertomus Vihdistä Tammisaareen

Retkikertomus Vihdistä Lohjan, Mustion ja Pohjan kautta Tammisaareen on luettavissa www.uuttamaata.blogspot.com


Nyt olen melonut Tammisaareen jokaisesta mahdollisesta suunnasta. Mitä seuraavaksi?