Valkjärvi talven jälkeen

Tiiranranta piti kunnostaa talven aikana niin, että tammikuun lopulla olisimme päässeet taas laiturilta avantoon. Tänä vuonna tulikin oikea talvi. Ruoppauskone jäätyi umpeen, lumi peitti paksulti koko työmaan. Työn viimeistely jäi kevääseen.
Jää lähti järvestä 27.4. Aamulla Tiiranrannan sula oli jo melko laaja, iltapäivällä selkä oli avoin joitakin isoja jäälauttoja lukuun ottamatta. Rannan maakasat on kuljetettu pois. Laituri on vielä asentamatta, ranta muotoilematta ja hiekoittamatta ja istutukset puuttuvat. Voi olla, että tästä tulee vielä ihan mukava.

Avasin oman melontakauteni järvellä eilen. Vedin kajakkikärryn upottavaan, kuraiseen hiekkarantaan. Vein kärryn piiloon Eeron aidan taakse. Yhtäkkiä rannan hieno hiekka petti. Upposin rannan vetiseen hiekkaan reiden puoliväliin saakka. Melontahousujen lateksit näyttävät pitävän hyvin vettä, mutta hetteestä ylöspääsy näytti hetken melko ylivoimaiselta.

Ilmeisesti rannan uuden pohjahiekan alla on vielä joissain kohdin jäätä. Tai pohja on muuten toisesta kohtaa pitävä ja toisesta upottaa vajaan metrin.

Pääsin lopulta kajakkiin istumaan. Toin jaloissani sisään lapiollisen hiekkaa, ehkä kaksikin lapiollista. Vedin melalla rannasta ulos. Pohja nousikin niin, että vettä oli vain 10 cm. Pohjahiekan alla täytyy olla vielä jäätä. Vai onko ranta tehty todella näin matalaksi. Vajaan kymmenen metrin päässä vesi lopulta syveni.

Eipä ollut vilkasta vesiliikenne vielä. Kolme-neljä soutuvenettä oli jo laskettu veteen ja saman verran verkkoja. Kiersin järven rantoja seuraillen. Muuta liikennettä ei ollut paitsi joukko vesilintuja soimassa keskenään.

Talven jälkeen melonta tuntuu heti luontevalta. Revalin ergonomia sopii kai minulle hyvin. Jalat, selkä tai käsivarret eivät puudu. Tässähän voisi istua vaikka koko päivän. Kunhan vaan anorakin oikean hihansuun lateksi ei turruttaisi peukaloa. Pitääköhän lateksia vielä pikkuisen leikata lyhemmäksi.