perjantai 10. joulukuuta 2010

Sumussa Kankarinjärvellä


Vietin lokakuun alussa viikonloppua Kihniön Kankarin kylällä. Kankarinjärvi on suunnilleen Tuusulanjärven kokoinen, seitsemän kilometriä pitkä. Järven jakaa keskeltä melkein kahtia kapea hiekkainen Pyhäniemi.

Lauantaiaamuna järven kattoi läpinäkymätön sumu. Lähtörantaa vastapäätä oleva Pyhäniemen kärki ei näkynyt, vaikka etäisyyttä oli vain kilometri. Rannasta tyynelle selälle pohjoiseen meloessa näkyi vasemmalla sadan metrin päässä sumuinen ranta ja edessä lähimmät pintakivet.


Muuttomatkaansa valmistautuvat laulujoutsenet toitottivat. Sumun seasta kuului siipien vihellystä. Kaksi laulujoutsenta kiisi vedenpinnan yläpuolella kuvausetäisyydeltä ohitseni Kalliosaaren ja pikkusaarten välissä.  En ehtinyt saada pokkarin virtaa päälle, vaikka sen liivintaskusta sainkin esiin kaivettua. Linnut katosivat hetkessä sumuun. Valkoisia joutsenen höyheniä kellui lauttoina kaislikon seassa.
Peräsin kolisteli kiviin ja kohta sain pienen pohjakosketuksen. Etsin järven matalasta, kivisestä pohjoispäästä ojaa, jota pitkin voisi meloa pienelle Naarmijärvelle. Sumun ja pohjakivien vuoksi en ojan suulle löytänyt.



Jatkoin järven itälaitaa etelään päin. Meloin Lehtisaaren ja mantereen välistä kaislikkoiseen lahteen, jonka pohjukasta pääsisi kartan mukaan Syväjärveen, Tarsianjärveen ja Sulkuejärveen. Tiheän kaislikon takaa näkyi ojan ylittävä maantiesilta, mutta veneväylää tai muuta selvää uomaa en erottanut tiheän, korkean kaislikon seassa kajakissa istuen tähystäessäni. Rannassa oli ponttonien päälle rakennettu sauna, jollaisia järvellä huomasin myöhemmin ainakin neljä erilaista.
Kiersin yli kilometrin mittaisen Pyhäniemen ympäri. Niemi on paikoin joitakin kymmeniä metrejä leveä, hiekkainen harjanne. Niemen itäpuolella sumu oli ohuempaa.





Kankarinjärvi laskee etelässä Koskelanjokea pitkin Linnanjärveen ja sieltä Parkanonjärven kautta Ikaalisten Kyrösjärveen. Muovikajakilla olisi voinut yrittää alas Koskelanjoen Kirkkokoskea. Tällaisia matalia järviä yhdistäviä pieniä ojia ja jokia pitkin voisi tehdä pitkiä ja mielenkiintoisia retkiä. Lasikuituinen pitkä merikajakki on näihin ojiin aivan liian pitkä ja haavoittuva. Palasin takaisin kosken ensimmäisten kivien luota.
Sumu tiheni länsirantaa pohjoiseen meloessa. Läpinäkymättömässä valkoisessa sumussa kartan ja kompassin avulla suunnistaessa tuntui kuin olisi isolla selällä. Lähtöranta näkyi vasta parin sadan metrin päästä. Ystäväni rannalla otti muutamia valokuvia, joista yksi päätyi hetkeksi läppärini taustakuvaksi.
Viime kesän pitkän meriretken jälkeen voisi seuraavaksi kokeilla lyhyellä muovikajakilla pieniä sisävesien järvi- ja jokireittejä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Poikki Pielisen

Poikkesimme heinäkuussa Vuonislahden matkailuvaunualueella Pielisen länsipuolella suunnilleen Kolin vastarannalla. Meloin Vuonislahden suojasta Pielisen poikki itään kohti Kolin rantaa. Näkymä keskellä selkää on kumpaankin suuntaan huikea. Esteetöntä avovettä jatkuu pohjoiseen ja etelään niin kuin meren ulapalla. Pielinen on kapea mutta pitkä. Saaria on vähän.


Kiersin Kolin edustan saaria ja palasin sivutuulisen selän yli takaisin Vuonislahden suojaan. Pohjoisella ja eteläisellä tuulella on runsaasti tilaa puhaltaa vuonomaisessa Pielisessä. Muutaman metrin tuulessa aallokko oli melko terävää mutta kuitenkin helppoa kankeasti taipuvalle alaselälleni.

Seuraavana päivänä Kolin rinteillä patikoidessa näkymä selälle päin kertoi melontamaiseman mittasuhteet. 


Näin itseni melomassa pienenä pisteenä saarten välissä. Samankaltainen, suuripuitteinen näkymä avautui vuosi sitten Korpilahdella Kärkistensalmen sillalta Muuramen suuntaan. Ja samalla tavalla kuin Päijänteellä, latistui avara kansallismaisema veden pinnasta katsottuna ja puolimetrinenkin aalto vaatii huomion pois maiseman mittakaavasta.

torstai 11. marraskuuta 2010

Hiidenvesi lokakuun lopulla

Tuhatta melontakilometriä tavoitellessani tarvitsin yhden pitemmän melontalenkin. Talviaikaan siirtymisen jälkeen työpäivinä on mahdollista meloa vain täysin pimeässä ja viikonloppuihin kertyy paljon muuta ohjelmaa. Kaksi kokonaista loppusyksyn viikonloppuani kuluu mm. navigointikurssilla.

Suunnittelin keväällä melontaa Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä sopivaksi lämmittelyksi ennen viikon mittaista meriretkeä. Lämmittelylenkki jäi kuitenkin keväällä tekemättä. Niinpä järjestin arkipäivän vapaaksi juuri ennen talviaikaan siirtymistä ja tein suunnitellun retken jonkinlaisena jäähdyttelylenkkinä.

Kävin aamuvarhaisella saattelemassa perhekuntaa Länsisatamaan ja tein tuulen ja sään perusteella valinnan Hiidenveden eduksi. Epävakainen sää ja kymmenmetriseksi ennustettu tuuli ei houkuttanut Lohjanjärvelle Lohjansaarta kiertämään.

Olin Vihdin kirkonkylässä jo aamuhämärissä. Oli vielä liian aikaista lähteä oudolle selälle. Etsiskelin tietä venerantaan, vaihdoin vaatteet ja pakkasin kajakin kaikessa rauhassa.

Puoli yhdeksän jälkeen lähdin vesille. Kirkonkylän venerannassa on runsaasti pysäköintitilaa ja hyvä matala lähtöranta. Laiturissa oli useita lauttasaunoja, toinen toistaan kömpelömmän näköisiä mutta varmasti mukavia.

Hiidenvesi muodostaa vaihtelevan, melko laajan vesialueen. Se ei avaudu missään kovin suureksi seläksi, mutta mutkittelee laajalla alueella. Lahdet ovat pitkiä ja ulottuvat kauas. Saaria on vähän. Rannat ovat meloessa korkeintaan parin kilometrin päässä. Hiidenvedellä siis selviää, vaikka säätila muuttuisi nopeasti. Tosin aallokko saattaa tuulenpuuskissa olla terävää, koska saaria on vähän ja monin paikoin on hyvin matalaa.


Meloin harmaassa tihkusateessa lounaaseen kohti Hopeaniemeä. Mustionselällä otin suunnan liikaa oikealle, koska sumun vuoksi vastaranta näkyi huonosti enkä ottanut kompassisuuntaa kartalta. Keskellä selkää huomasin kaukana vasemmalla Veikkolansalmen aukon ja korjasin suunnan sinne. Salmeen tullessa oikealla eli lännessä olisi ollut Rysätarhan laavut, mutta en huomannut niitä. Vielä ei ollut tauon aika.

Veikkolansalmen jälkeen näkyvyys parani. Nummelan harjurinteet näkyivät vastarannalla. Kiersin Papinsaaren tuntumasta länteen, sitten luoteeseen ja lopulta melkein pohjoiseen Simolansaaren ohi. Tunnistin Simolansaaren Hiidenveden purjehtijoiden sivuilta kohdasta, jossa esitellään vesistön harvoja retkipaikkoja. Päätin poiketa pienessä saaressa paluumatkalla.

Tuuli ei noussut ennusteen mukaisesti vaan pysyi heikon vastaisena. Meloin selän yli edessä olevan aukon oikeaan laitaan. Niemen kärjessä on työnantajani edeltävän yhtiön entinen kesäpaikka. Joskus siellä tuli käytyä työasioissa tai ihan huvikseenkin. Hieno paikka. Harmi, että tällaisista tasetta painavista eristä on aikanaan luovuttu.

Nousin asuntovaunualueen venerannassa maihin pikku tauolle. Vieressä on iso, autio uimaranta. Kauempana pellolla kosteassa tihkussa kastuvat asuntovaunut näyttivät rannalta katsoen masentavilta. Alueen sijainti on aivan loistava. Matka kaupunkiin kestää alle tunnin ja vieressä on laaja pienveneilyyn sopiva vesistö.

Kiihkelyksenselkä taitaa olla Hiidenveden suurin yhtenäinen selkä. Meloin heikossa vastaisessa kohti Kiihkelyssaaria. Nuoripari oli kerran päätynyt inkkarikanoottiretkellä pienempään Kiihkelyssaareen. Tauon aikana länsituuli oli noussut ja syksyinen ilta alkanuti hämärtyä. Muuta veneliikennettä ei ollut. Aallot murtuivat. Leveäsuinen inkkari täyttyy liian helposti muutamasta sisään kaatuvasta aallosta. Piti miettiä jokin turvallinen tapa päästä saaresta pois.
Lähdin illanhämärissä avustamaan inkkarimelojia.

Ajoin autolla Paksalon kärkeen ja etsin sopivan vesillelaskupaikan. Meloin otsalampun valossa Paksalon suojassa ja sitten kohti Kiihkelyssaarta. Aallokko oli terävää mutta ei enää murtunut. Etsin helpoimman mahdollisen suunnan saaresta mantereelle. Meloimme yhdessä pois saaresta ensin suoraan vastatuuleen ja sitten Paksalon matalassa suojaisassa katveessa Hiidenpirtille vanhan Turuntien varteen.
Poikkesin nyt kahville Hiidenpirttiin Turuntien sillan pieleen. Entisen vilkkaan huoltoaseman kiinteistössä on nyt laituri, kahvilaravintola ja pieni kauppa.

Kahvin jälkeen jatkoin sen enempää taukoa pitämättä Papinniemen ympäri ja lopulta kapenevaan Väänteenjokeen. Jokea pitkin pääsee Lohjanjärvelle ja sieltä Mustionjokea Pohjan lahteen ja Tammisaaren ohi merelle. Voisi olla mukava muutaman päivän retki laskea Vihdistä merelle asti.

Väänteenjoen alkupään ranta on rakennettu niin tiiviisti, että soveliaita maihinnousupaikkoja saa tosissaan etsiä. Meloin jokea jonkin matkaa, mutta en ihan padolle asti. Päivä alkoi kääntyä iltapäivään, pimeä tulee aikaisin eikä tuulennousua osaa ennustaa. Tuuli oli tähän asti ollut ennustettua hiljaisempaa.


Paluumatkalla nousin maihin Mynterlänniemen itälaidalla kaislikkoisella venerannalla. Keitin hernekeittoa ja kahvia. Ranta on hyvin matala. Kymmenien metrien ponttonilaituri oli vedetty maihin.
Tuuli tuntui nyt enemmän, vaikka oli pääosin myötäistä. Jälkikäteen luin GPS:stä nopeudeksi 7 km/h niilläkin osuuksilla, joissa meloin laiskasti ja annoin tuulen viedä.


Nousin maihin Simolansaaressa. Saari on muutaman aarin kokoinen. Hiidenveden purjehtijoiden sivuilla kerrotaan, että pienessä saaressa yksikin roska näkyy. En nähnyt saaressa pieniä roskia. Ehkä ne jäivät isompien roskien varjoon. Muutaman aarin hiekkarantaisessa keitaassa oli teräksinen tiskipöydän kansi altaineen, peltinen hiiligrilli ja kasa roskapusseina käytettyjä lannoitesäkkejä.

Aurinko alkoi paistaa pilvien välistä ja sää kirkastua. Meloessa alkoi tulla hiki. Melonta-anorakki on auringonpaisteella melko kuuma, koska se ei hengitä ihan vapaasti. Lokakuun muutaman asteen lämmössä alla pitää olla muutakin kuin verkkopaita. Ja vesi on lokakuussa tosi kylmää, jos sinne syystä tai toisesta joutuu. Se pitää aina ottaa pukeutuessa huomioon.

Poikkesin vielä parin minuutin venyttelytauolle Hopeaniemen rantaan. Vihdin kirkolle tullessa otin valokuvia. Olin ollut vesillä noin kahdeksan tuntia. Jälkeenpäin GPS-loggerista luin, että kilometrejä kertyi 44, vaikka melonta oli pääosin rauhallista nautiskelua. Paluumatkan myötätuuli auttoi, ja tauot pysyivät melko lyhyinä.

Hiidenvedellä kannattaa käydä useammin. Vesistö on monin paikoin melko suojaista. Rysätarhan laavujen, Simolansaaren ja Kiihkelyssaarten lisäksi varmasti löytyy muitakin sopivia tauko- ja leiriytymispaikkoja, vaikka kesämökkejä on runsaasti. Reitti Vihdistä Lohjalle, Billnäsiin ja Tammisaareen kannattaa varmasti käydä melomassa.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tonni täynnä


Tonni tuli täyteen lokakuun lopussa
Yksi melontakauden tavoitteeni oli meloa tuhat kilometriä. Tavoite tuli täyteen Valkjärvellä sunnuntaina 31.10. Meloin järven ympäri ja sen jälkeen tuulen ja matalan aallon suhteen eri suuntiin. Kokeilin talveksi vuokraamaani hallikajakkia ja sen evän säätöä. GPS-loggeri kirjasi melontamatkaksi  11 kilometriä.

Kilometrisaldo on tänään 1008 kilometriä. Aloitin ulkomelonnat merellä Seurasaarenselällä 23.4. Ennen talven tuloa ehtii vielä kertyä joitakin kymmeniä kilometrejä.
Melontakauden kilometrejä on eniten kertynyt merellä, yhteensä 566 kilometriä.
Valkjärvellä olen melonut 41 kertaa, yhteensä 319 kilometriä. Järvi on tullut kierrettyä yhteensä siis noin 48 kertaa.
Muilla järvillä on vettä tullut lapettua yhteensä 123 kilometriä Pielisellä, Uukuniemellä, Vihtijärvellä, Kihniön Kankarinjärvellä ja Hiidenvedellä. Palaan blogissani näihin retkiin pimeinä ja kylminä talvipäivinä.
Omassa Reval-kajakissa on tullut istuttua 919 kilometriä. Kevyttä ja nopeaa Lettmannia meloin 78 kilometriä ja viime viikolla vuokraamaani Sun Costalia eiliset 11 kilometriä.
Tarkkaa kaikkien melontojen keskinopeutta en ole kirjannut. Iltalenkeillä keskinopeus on ollut 7-8 km/h ja retkillä 6-6,5 km/h. Reilun tuhannen kilometrin melontaan on siis tärvääntynyt suunnilleen yhden työkuukauden työpanos!

torstai 23. syyskuuta 2010

Kuutamomelontaa


Kesän tuhannen melontakilometrin tavoitteestani puuttuu vielä jonkin verran. Moni viikonloppu on mennyt ihan muissa askareissa. Arki-iltoja on työllistänyt mm. pihalta kaadetut jättimännyt. Syksy saa, illat pimenevät. Syksyä kohti yltyvät ruuhkat jatkavat työpäivää. Väsyttääkin.
Kävin maanantai-iltana kiertämässä Valkjärven vajaat kaksi kertaa ympäri. 12 kilometriä. Lähdin auringon juuri laskiessa ja palasin pilkkopimeässä. Yllätykseksi kuu nousi jo ensimmäisen kierroksen aikana lähes täysikuuna.
Toisella kierroksella kiinnitin otsalampun otsalle. Käytännössä valosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lamppu valaisee vain melan heiluvat lavat ja kajakin keulakannen. Tästä seuraa, että ympäristöä ei näe senkään vertaa kuin ilman valoa. Rannalla valo on sen sijaan välttämätön.
Pimeällä selällä vauhti tuntuu kovemmalta. Kuun valaisemalla tyynellä järvenselällä huomasin yhtäkkiä ympärilläni satoja laajenevia renkaita vedenpinnassa kuin vesisateella. Renkaita näkyi joka puolella niin pitkälle kuin silmä hämärässä erotti. Taivas oli pilvetön.
Vajaat pari viikkoa sitten järveen laskettiin muutama tuhat kuhan poikasta kasvamaan. Liekö koko parvi tullut samaan aikaan syömään vedenpinnasta vai oliko mukana pari edellistäkin vuosikertaa.
Edessä mustassa hämärässä erottui laajalla alueella liikettä. Satapäinen parvi lokkeja erottui hetken kuluttua sivulla vaaleampaa taivaanrantaa vasten.  
Enää 118 kilomeriä tavoitteeseen.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Viikon mittaisen melontaretken varustelista

Melontaretken suuntaa-antava varustelista. Tällä varustuksella selviää askeettisella retkellä, jolla pääasiana on melonta eikä leirissä viihtyminen.

Kajakki:
- mela
- varamela
- melakarkunaru
- melakelluke
- pumppu ja/tai äyskäri
- kompassi (kansikompassi ja retkikompassi)
- kartat 1:200 000 tai mielellään tarkempi
- turva-, veto- ja kiinnitysköysi (siis yksi n. 10 metrinen vahva köysi)
- kuitukajakin pohjan suojaksi solumuoviset lepuuttajat
- ohut retkipatjan pala jalkojen ja maissa takapuolen alle (ei välttämätön mutta mukava)
- kuivaussieni
- juomapullo(t)
- pieni kansilaukku, jos ei ole isoja liivintaskuja tai helposti käytettävää päiväluukkua
- aukkopeitto (ja vara-aukkopeitto)

Meloja:
- melontaliivi
- juomapussi liivin selkään, jos ei käytä juomapulloja
- lippalakki tai vastaava (pipo merelle)
- niskanauhalliset aurinkolasit (ja lukulasit)
- neopreenihanskat tai melontarukkaset kylmällä
- crocsit + nepreenisukat, neopreenitossut tai vedenkestävät sandaalit

Vaatteet:
- kalsareita tarpeen mukaan
- urheilukerrasto tai fleece-kerrasto (kylmälle kelille, illaksi ja yöksi)
- sukat (yöksi)
- verkkopaita tai kaksi
- mansetein varustettu melonta-anorakki ja housut tai kuivapuku
- pitkähihainen melontapusero (nopeasti kuivuva)
- lyhythihainen urheilupaita (nopeasti kuivuva)
- melontashortsit tai muut nopeasti kuivuvat shortsit
- Fleece-pusero tms. taukovaatteeksi
- kevyt sadetakki tauoille
- maissakäyntivaatteet, jos ei käy maissa syömässä ja kaupassa hikisissä melontakamppeissa.
- uikkarit

Majoitus:
- teltta, kalliorannoille vapaasti seisova malli
- makuupussi, mielellään lämmin, nopeasti kuivuva ja pieneen tilaan pakkautuva
- fleece-pussi tai makuupussin päälle suojapussi kylmille keleille
- makuualusta (puhallettava) + korjausliima
- pieni kevytpressu, jos teltassa ei ole kunnon absidia
- narua + pyykkipoikia

Ruoka:
Hyvä ja energiapitoinen perusruoka on tonnikalalla tai lihasäilykkeillä jatkettu pastapussiruoka tai perunamuusijauhe. Olemme retkillämme syöneet kaksi tällaista ateriaa päivässä, päivällä ja illalla. Välipaloina on syöty leipää ja kuumaan veteen sekoitettuja lämmin kuppi -keittoja. Aamut on aloitettu ruishiutalepuurolla, koska se irtoaa kattilasta tiskatessa helpommin kuin kaurapuuro. Pikapuurot on minusta liian liisterisiä eivätkä säästä edes aikaa. Tiskaaminen sujuu parhaiten harjalla ennen kuin ruoka ehtii kuivua kattilaan. Toinen meistä syö yleensä lautaselta ja toinen suoraan kattilasta.

Vettä keitetään yleensä heti sen verran kuin ruokaan ja kahviin tarvitaan. Määrä mitataan tarkasti, ettei juomavettä mene hukkaan. Kahden miehen aamupuuroon, marjasoppaan ja kahviin menee vettä 1,5 litraa.

- vettä 3-4 litraa/päivä/meloja (kerrallaan mukana 2-4 päivän tarve)
- urheilujuomatiivistettä melonnan aikaiseen nestetarpeeseen
- mehutiivistettä ruokajuomaksi
- pikakahvia ja/tai kaakaota
- hyla-maitoa 2dl purkeissa 1/päivä ruoanlaittoon ja kahviin
- pastapusseja 1-2/pv
- perunamuusijauhetta
- tonnikalaa, sikanautaa, tms. 1-2/pv
- hernekeittoa ainakin 2 purkkia/ateriaa
- vähärasvainen metvursti säilyy muutaman päivän avatussa pakkauksessa
- voileipäpikkelssi ja hampurilaiskastikkeet säilyvät lämpimässä hyvin
- ruishiutaleita tai kaurahiutaleita puuroon
- lämmin kuppi -marjakeittoja puuroon
- lämmin kuppi -keittoja välipaloiksi
- myslipatukoita tai vastaavia (nopeaan energiantarpeeseen ja välipalaksi)
- suolapähkinöitä ja rusinoita (näillä mennään illalla se viimeinen iso selkä yli)
- suolaa ja sokeria
- ruisleipää, esim. ruisvarras säilyy hyvin ja menee pieneen tilaan. Real-leipä ei säily koska tulee syödyksi liian nopeasti. Saaristolaisleipä maistuu ilman päällisiäkin.
- sokerikorppuja, keksejä ja näkkileipää jos mahtuu mukaan
Muuta:
- Trangia tai kaasukeitin
- Trangian kahdelle kattilalle ja kahvipannulle keksii kaikille käyttöä
- Ruokalautanen ja lusikka, esim. kolmionmallinen My Fire -setti on hyvä
- n.500-600 grammaa kaasua tai 1,2 -1,5 litraa Marinolia
- tulitikkuja Minigip-pusseissa ainakin kolmessa eri paikassa
- muovinen 3 dl kuksa on hyvä ja monikäyttöinen, muuta mukia ei tarvitse
- ruostumaton puukko
- tiskiharja (hyvä harja korvaa astianpesuaineen)
- Leathermann tai vielä parempi Victorinox-yleistyökalu
- retkikirves ja -saha vain jos mukaan mahtuu ja aikoo tehdä tulet tai laavun
- otsalamppu ja varaparistot
- kännykkä vesitiiviissä pussissa (+laturi tai mieluummin vara-akku)
- hakaneuloja
- Minigrip-pusseja 0,5-, 1-, ja 2-litraiset ovat käyttökelpoisimpia
- hyttysmyrkky
- lankaa, ilmastointiteippiä, liimatuubi ja kansikuminauhaa
- ylimääräinen vesitiivis pussi
- yksi wc-paperirulla riittää kahdelle hyvin viikoksi
- hygieniatarvikkeet, saippua, pyyhe, hammasharja ja tahna. Vai onko muutakin?
- ensiapulukku ja mahdolliset lääkkeet
- rannesuojat, jos ranteilla on taipumus väsyä tai kylmetä
- ikean kassi tai vastaava iso ja kevyt kassi tavaroiden kantamiseen kajakista leiriin ja takaisin
- vesitiivis kiikari
- vihko ja lyijykynä, kamera ja vara-akku

Kaikki tavarat pakataan sopivan kokoisiin vesitiiviisiin pusseihin. Käytän itse alennusmyynneistä kerättyjä Tatonka-merkkisiä S- ja M -kokoisia pusseja ja vastaavia vielä pienempiä. Ruokatavarat pakkaan Minigrip-pusseihin. Säilykepurkkeja en suojaa. Vesi on kätevintä pakata 1,5 litran muovipulloihin, joita voi tarpeen mukaan siirrellä edestä taakse ja takaisin. Painavat tavarat kannattaa aina pakata kuitenkin mahdollisimman lähelle kajakin keskipistettä ja mahdollisimman alas. Istuinaukkoon ei selkänojan taustaa lukuun ottamatta kannata pakata irtotavaraa jos ei ole aivan pakko.

Ruokatavarat menevät huomattavasti pienempään tilaan ilman pahvisia pakkauksia. Jos olisi järjestelmällinen, voisi etukäteen pakata kunkin retkipäivän annokset valmiiksi omiin pusseihinsa. Minä en niin ole järjestelmällinen. Pakkaan syömiset ruokalajeittain omiin Minigrip-pusseihinsa. Pusseja moneen kertaan avatessa ja käsitellessä ne saattavat alkaa vuotamaan retken lopulla.
Viikon ruokatarpeet, wc-paperi, kamera, otsalamppu ja lompakko mahtuvat hyvin päiväluukkuun. Eteen olen pakannut päivän aikana tarvittavat tavarat, siis ainakin keittimen, osan vedestä, taukovaatteet ja ensiapulaukun. Taakse pakkaan vasta illalla leirissä tarvittavat tavarat. Tulitikut pakkaan Trangian kanssa samaan pussiin. Tikkuja on myös ensiapulaukussa ja erikseen ainakin päiväluukussa ja korjaustarvikkeiden pussissa.
Kajakin kannelle ei kannata jättää mitään ylimääräistä jos ei ole ihan pakko. Varamela, kartta, juomapullo, köysi, melakelluke ja pumppu kiinnitetään kannelle niin, että ne saa tarvittaessa helposti käyttöön mutta eivät estä kajakkiin menoa pelastautumistilanteessa. Jos jokaisella melojalla on oma pumppu ja kelluke, voi ne pakata istuinaukkoon tai etukannen alapinnalle viritettyihin kumiköysiin. Niitähän ei koskaan itse käytä, kun oma aukkopeitto on paikoillaan. Jos melontaliivissä on kunnon taskut, voi niissä pitää puhelinta, kameraa, aurinko/lukulaseja, puukkoa ja paria myslipatukkaa. Köydelle saattaa olla oma kätevä paikka melontaliivin selkäosassa.